Juha Rantasila kirjoittaa tämän Alumnin tukisäätiön pääkirjoituksessa, että jatkossa entisiä jääkiekon pelaajia tulee olemaan yhä enemmän. 

Nopeasti tämän saattaa mieltää hieman negatiivisena asiana, mutta tarkemmin ajateltuna sehän on hieno asia. Sillä jos meillä on yhä enemmän entisiä pelaajia, sitä enemmänhän meillä on harrastajia lajin parissa. Tämähän on yksi alumnisäätiön tavoitteista.

Sillä mitä enemmän on harrastajia lajin parissa, sitä elinvoimaisempana laji säilyy.

Kun laji on elinvoimainen, meillä on myöskin enemmän joukkueita, joissa pelaajista voi kasvaa uusia huippuja.

Kunnes huiput puolestaan toimivat roolimalleina uusille aloittelijoille.

Ja niin edelleen. Positiivinen kierre on valmis.

En kuitenkaan puhu tässä blogissa ainoastaan huippupelaajista, vaan ylipäätänsä huipuista.

Urheilu, oman uskomukseni mukaan etenkin joukkueurheilu, antaa urheilijalle sellaisen henkisen ja sosiaalisen pääoman, jota on vaikea ansaita muualta. Ja mitä haastavammaksi kilpailu kiristyy, sitä enemmän henkistä ja sosiaalista pääomaa kertyy. 

Joukkueurheilija on nimittäin tottunut toimimaan tavoitteellisesti 25-30 muun ihmisen kanssa. Mitä korkeammalle tasolle siirrytään, sitä vähemmän mukana on vapaamatkustajia. Kun joukkueeseen karsitaan pyrkijöiden joukosta noin 25-30 kunnianhimoista, taitavaa ja kurinalaista kaveria, jotka kilpailevat vielä keskenään joukkueen johtavasta asemasta, voidaan todeta, että kilpailuasetelma ja sen myötä henkinen paine on kova. 

Oma pelipaikka ja asema joukkueessa on lunastettava joka päivä. Koska joukkue kilpailee kuitenkin yhdessä toisia joukkueita vastaan, sisäisestä kilpailuasetelmasta huolimatta joukkueessa on oltava hyvä joukkuehenki. Pelaajien, huollon ja valmentajien on kyettävä luomaan joukkueen sisälle kannustava ilmapiiri, jossa on tilaa kaikille persoonille.

Kaikki nämä asiat ovat suoraan verrannollisia työelämään. Urheilija on tottunut siihen, että mikäli laiskuus iskee, joku muu nappaa pelipaikkasi. Ja samalla nykyisen työpaikkasi. Pahimmillaan ammattisi. Mitä korkeammalle tasolle mennään, sitä totisemmin oma pelipaikka lunastettava joka päivä. Henkinen ja fyysinen läsnäolo eivät riitä, sillä suoriutumista mitataan myöskin tilastollisesti jokaisen ottelun tai kilpailun yhteydessä. Tämä tarkoittaa kolmea-neljää kertaa viikossa. Jos tätä verrataan esimerkiksi yrityselämään, jossa tuloksia mitataan kolmen, kuuden tai 12 kuukauden jaksoissa, ero on melko suuri. 

Matka huipulle vaatii myöskin onnistumisia ja epäonnistumisia, joista seuraa usein joko kehuja tai kritiikkiä. Molempia on kyettävä sietämään, eikä kommenteista saa ylpistyä tai masentua, vaan ottaa opiksi. Oman kokemukseni mukaan urheilijat jopa toivovat keskivertoa enemmän kritiikkiä, jotta oppisivat virheistään ja tulisivat paremmiksi asiassaan. 

Voitontahto, kurinalaisuus, tavoitteellisuus. Paineensietokyky ja muiden ihmisten kanssa toimeen tuleminen. Lukuisat kokemukset eri joukkueista, kulttuureista, johtamistavoista, vastuista sekä onnistumisista ja epäonnistumisista.

Tämän vuoksi on tärkeää, että meillä syntyy jatkuvasti uusia pelaajia, joista tulee joskus entisiä pelaajia. 

Sillä entisissä pelaajissa on paljon ainesta työelämän huipuiksi. 

Tämä on resurssi, joka joukkueiden, valmentajien, vanhempien, koulujen, yritysten ja tietysti ennen kaikkea itse pelaajien tulisi ymmärtää ja hyödyntää tehokkaammin. 

Haluan omalta osaltani sydämellisesti kiittää kaikkia entisiä pelaajia, yrityksiä ja yksityisiä henkilöitä siitä, että olette mahdollistaneet Alumnin Tukisäätiön perustamisen ja osallistuneet sen toimintaan. Toiminta on vasta alussa ja paljon tulee vielä tapahtumaan. Samalla haluan kannustaa muitakin mukaan, jotta toimintaa saadaan laajennettua ja sitä mukaa apua jaettua yhä useammalle sitä tarvitsevalle.

Joni Räikkönen on helsinkiläinen entinen pelaaja ja syksyllä 2016 Vaasan Yliopistosta valmistuva kauppatieteiden maisteri. Joni on pelannut jääkiekkoa sekä Suomessa että Ranskassa, jossa valmistuakseen tradenomiksi pelaamisen ohessa pilotoi Kiekkoilijan opintopolkua kantavan ohjelman yhteistyössä Haaga-Helian, SJRY:n, Jääkiekkoliiton ja Alumniyhdistyksen kanssa. Pilotoinnin jälkeen opintopolulle on hakenut yli 100 entistä ja nykyistä jääkiekkoilijaa.

Nykyisin Joni työskentelee Superson nimisessä markkinointiviestintätoimistossa.